vuh, vuh! - Olen karvakuono Jere.
Haluan kertoa, etten ole suinkaan viime aikoina loikoillut vain kotisohvalla päivät pitkät, vaan seuraan emäntääni aamuisin käsityökeskus Alliinaan. Emäntäni tykkää ahertaa siellä sellaisen puisen koneen ääressä. Kangaspuiksi ihmiset kait kutsuvat niitä.
Taidan olla kaikkien asiakkaiden lellikki. Ihmiset tykkäävät silitellä ja rapsutella minua. Ja kuulen monta kertaa päivässä ympärilläni häärivien tätien sopottavan minulle vaikka mitä mukavaa.
Kangaspuiden viereen emäntäni aina asettelee nätisti minulle oman loikoilupaikan. Siinä minä yleensä makailen tyytyväisenä ja seuraan emäntäni aherrusta.
Joskus leikin oman pupuni kanssa ja tassuttelen sen kanssa paikasta toiseen.
Välillä piipahdamme emännän kanssa kahvihuoneeseen tauolle. Siellä minulla on oma ruokakuppi ja omat eväät.
Viime aikoina olen iloinnut emännän uusista matoista, joiden päällä minun tassujeni on myös hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.